Poleenissa järjestetyssä paneelikeskustelussa osanottajat kertoivat jokainen vuorollaan lyhyesti ajatuksiaan liittyen maahanmuuttoon, kotoutumiseen ja kansainvälisyyteen, oman organisaationsa toiminnasta ja siitä, miten he tekevät yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Paikalla oli myös kokemusasiantuntijoina Pieksämäelle saapuneita maahanmuuttajia, jotka ovat mm. opiskelleet suomen kieltä ja kouluttautuneet ammatteihin.

Tilaisuuden avasi Etelä-Savon ELY-keskuksen edustaja Irja Sokka, jolle puheenvuoron siirsi tapahtuman juontaja Terho Häkkinen. Sokka totesi aloituspuheenvuorossaan, että Itä-Suomi tarvitsee uutta väestöä ja osaavaa työvoimaa. Ulkomailta saapuvista toivottaisiin osaavaa työvoimaa, mutta myös asukkaita, jotka asettautuisivat Pieksämäelle ja Etelä-Savoon. Siksi on oleellista pohtia, miten Pieksämäestä voisi tehdä mahdollisimman hyvän paikan asua. Maahanmuuttajat tarvitsevat tuttavia, opiskeluita, töitä ja harrastuksia.

Pieksämäen kaupungin kotoutumisohjaaja Eija Inkinen tarkensi, kuinka Pieksämäelle voidaan saapua – pakolaisena, työn perässä tai esimerkiksi perheen mukana. Yhteistyö toimijoiden välillä on erityisen tärkeää, joka saikin Inkiseltä kiitosta.

Kaupunginvaltuustosta paikalla olivat Mika Majamäki ja Arto Sepponen. Majamäki korosti puheenvuorossaan tukiverkostoja ja sitä, että kotoutumisen tulee lähteä liikkeelle nopeasti paikkakunnalle saavuttaessa. Kielitaidon oppiminen ja koulunkäynnin mahdollisuus on tärkeää sekä esimerkiksi se, että lapsille on mielekästä tekemistä. Sepponen puolestaan komppasi Sokkaa – työvoimaa todella tarvitaan ja myös uusia asukkaita, perheitä ja lapsia. Yhtenä näkökulmana hän myös toi esiin, että tietotekniikan osaamista tarvitaan, sillä monet palvelut ovat nykyään verkossa. Tässä olisi mahdollisuutta myös oppilaitosten yhteistyön kehittämiselle.

Jukka Keituri toimii Pieksämäen kaupungin opetusjohtajana ja hän kertoi tilaisuudessa varhaiskasvatuksen, peruskoulun, lukion ja nuorisotoimen näkökulmista. Keiturin mukaan tilanne keskittyy tällä hetkellä lähinnä Ukrainan sodan aikaansaamaan palvelutarpeeseen, vaikka kouluissa ja varhaiskasvatuksessa on myös aiemmin ulkomailta saapuneita. Pieksämäellä maahanmuuttajataustaisia on niin päiväkodeissa, varhaiskasvatuksessa kuin peruskoulussakin. Lisäksi on avointa varhaiskasvatusta, joka on kerho- ja leikkitoimintaa, jossa myös vanhemmat voivat olla mukana.

Tällä hetkellä monikulttuurisuus näkyy kouluissa vahvasti ja sopeutuminen on hyvällä mallilla. Haasteelliseksi kuitenkin koetaan yhteisen kielen oppiminen ja kielimuuri. Yläkoulussa osa oppilaista käy etäkoulua omaan kotimaahansa. Lukio-opiskelu olisi myös mahdollista, mutta lukiossa ei ole yhtään maahanmuuttajataustaista opiskelijaa. Lukiossa opiskelu vaatisi kielitaidon olevan hyvä ja riittävä. Nuorisotoimen toiminta on avointa kaikille ja esimerkiksi Veturitalleilla sijaitsevassa nuorisotilassa on järjestetty monikulttuurisuusiltoja, joissa voi tavata ja tutustua toisiin.

Vastaanottokeskusta edusti Päivi Tikka. Pieksämäellä sijaitsee SPR:n Mikkelin vastaanottokeskuksen sivupiste, jossa on tällä hetkellä pääosin Ukrainasta sotaa paenneita. Vastaanottokeskus tarjoaa majoitusta, sosiaali- ja terveyspalveluja ja ohjaa asiakkaita palveluihin (esim. varhaiskasvatus, koulu ja kieliopetus). Kaupungin kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistyöstä kertoi lisää Satu Puranen. Vapaaehtoiset voivat auttaa maahanmuuttajia tarvittavien tavaroiden hankinnassa tai olla esimerkiksi kummina tai ystävänä perheelle. Maahanmuuttajille neuvotaan arkisia asioita, kuten kaupassa käyntiä ja järjestetään monikulttuurisia kerhoiltoja.

Kaikki Pieksämäen vieraskieliset työnhakija-asiakkaat, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ovat TE-palveluiden kotoutumisasiantuntija Tiia Leikas-Tikkasen asiakkaita. Leikas-Tikkasen työhön kuuluu selvittää työnhakijan oikeus työntekoon sekä se, mihin etuuteen asiakkaan voi ohjata. Lisäksi työnhakijoiksi ilmoittautuneille tehdään kielitaitotesti, joka käsittää suullisen, kuulemisen, lukemisen ja kirjoittamisen taidon, jonka perusteella voidaan määrittää, millaista kielikoulutusta asiakkaalle suositellaan. Asiakas voidaan ohjata sopivaan kotoutumis- ja kielikoulutukseen, joissa tarpeen mukaan voidaan opetella esimerkiksi aakkosia tai lukemista ja kirjoittamista. TE-palvelut tekevät yhteistyötä mm. STEP-koulutuksen ja Seutuopiston kanssa, mutta heillä on myös omia koulutuksia. Punaisena lankana on työllistyminen ja myöhemmin ammatillisiin opintoihin suuntaaville pyritään etsimään koulutusta, joka voisi työllistää paikkakunnalle. Vaihtoehtona on myös työkokeilu, jossa voi harjoitella työntekoa työpaikalla tai esimerkiksi palkkatuki. Työssään Leikas-Tikkanen on ollut pari vuotta ja hänen mukaansa siinä ajassa on tapahtunut hirvittävän paljon hyvää: ”Pieksämäki on kansainvälistynyt ja työnantajat ovat myös huomanneet, miten kansainvälisistä voi saada osaavaa työvoimaa”.

Tilaisuudessa keskusteltiin myös opinnoista ja koulutusmahdollisuuksista, joista ensimmäisenä kertoi Pieksämäen Seutuopiston Satu Radcliffe. Seutuopisto tarjoaa kielen opetusta sekä harrastustoimintaa. Omaehtoista kielikoulutusta on iltaisin ja siihen ovat kaikki tervetulleita – esimerkiksi he, jotka opiskelevat päivällä kotoutumiskoulutuksessa tai ovat töissä. Tasoja on niin aloittelijoille kuin pidemmälle ehtineillekin. Lisäksi on päiväkoulutuksia luku- ja kirjoitustaitoon ja kielitutkintoja, jos hakee Suomen kansalaisuutta. Tarvittaessa tehdään myös suullisia kielitaidon arviointeja. Seutuopisto myös antaa yleistä ohjausta ja neuvontaa sekä järjestää harrastemuotoisia tilaisuuksia, kuten Rehvitupa, jonka toiminta on alkanut jo yli 10 vuotta sitten. Rehvitupa on monikulttuurinen kohtaamispaikka, johon toivotaan osallistujiksi niin maahanmuuttajia kuin muitakin pieksämäkeläisiä tutustumaan uusiin ihmisiin ja keskustelemaan eri kielillä. Seutuopistolla on myös kielikaveritoimintaa, jos haluaisi opiskella jotain muuta kieltä rennosti ilman luokkahuonetta jonkun toisen kanssa.

Kun kielitaito riittää, ovat ammatilliset oppilaitokset tarjolla. STEP-koulutuksen Jari Rauhala toi terveisiä myös Esedun ja Spesian puolesta. Kun TE-palveluissa tehdään kotoutumissuunnitelma ja esimerkiksi STEP-opiston tarjoama suomen kielen ja kulttuurin koulutus kirjataan suunnitelmaan, on se opiskelijalle ilmainen. Suurin osa tällä hetkellä kyseisessä koulutuksessa opiskelevista ovat ukrainalaisia, jotka opiskelevat viitenä päivänä viikossa. Opiskelijat hakevat parhaillaan paikkaa työelämästä, jossa voisivat arjessa harjoitella suomen kieltä. Lopuksi Rauhala totesi suomen kielen olevan oikeasti vaikea kieli.

Pieksämäen evankelis-luterilaisen seurakunnan apu ei ole pelkästään hengellistä, vaan se on henkistä ja sosiaalista, kertoi kirkkoherra Matti Pehkonen. Kirkon toiminta on kaikille avointa, kuten esimerkiksi perhe- ja päiväkerhot sekä nuorisotyön puolella toteutettavat retket ja leirit. Seurakunnan diakoniatyöllä on suuri rooli ja seurakunta on tehnyt mm. kotimaan keräystä Pieksämäelle saapuneille pakolaisille ja kohdennettua ruoka-apua yhteistyössä ortodoksisen kirkon kanssa. Lisäksi on järjestetty monikulttuurisuusiltoja SPR:n kanssa. Pehkonen kokee, että kirkolla on myös valistava ja tiedotuksellinen näkökulma – monikulttuurisuutta halutaan pitää esillä. Työllistymisestä puhuttiin illan aikana paljon ja myös seurakunnalla on ollut esimerkiksi hautausmaalla kausityöntekijöinä maahanmuuttajia.

”Ihmisillä on valtava halu auttaa ja sitä auttamishalua on syytä kanavoida, jotta se tavoittaa todellisen tarpeen”, Pehkonen totesi ja kertoi, että tarpeen mukaan on esimerkiksi etsitty lasten rattaita tai opiskelijoille tietokoneita. Myöskin yritysten ja yhdistysten lahjoituksia on pyritty kanavoimaan sinne, missä apua tarvitaan.

Saimaan Ortodoksinen Seurakunta on pieni, noin 2000 jäsenen seurakunta. Kirkkoherra Bogdan Grosu kertoi, että seurakunnan työntekijöistä noin puolet on maahanmuuttajataustaisia, joten haasteet Suomessa ja Pieksämäellä ymmärretään hyvin. Ukrainalaisista n. 70 % kuuluu ortodoksiseen kirkkoon ja seurakunta järjestää jumalanpalveluksia ja muuta toimintaa niille, jotka ovat kiinnostuneita ortodoksisesta kirkosta. Jotta Ukrainasta saapuneet voisivat osallistua jumalanpalveluksiin, seurakunnan henkilöstö on aktiivisesti opetellut kieliä. Grosu myös vahvisti Rauhalan toteamuksen pitävän paikkaansa – suomen kieli on oikeasti vaikeaa.

Lopuksi annettiin kiitosta siitä, että Pieksämäki on juuri oikean kokoinen – ollaan niin isoja, että täällä on riittävästi resurssia ja potentiaalia, mutta kuitenkin niin pieniä, että voidaan olla etunimi- ja kasvotuttuja. Pienestä paikkakunnasta on hyötyä, kun tutustuu helposti muihin toimijoihin ja yhteistyöverkot toimivat.

Kokemusasiantuntijat Renata Wierzchowiecka, Nader Sarvari ja Abdulrahman Kamush totesivat lähes yksimielisesti suomen kielen tosiaan olevan vaikeaa ja se teki alussa monet asiat haastaviksi. Wierzchowiecka korosti, että ilman kielitaitoa on haastavaa ja kielimuuri voi osoittautua todella vaikeaksi asiaksi. Sarvari myös totesi myös naurahtaen ”savon murre” kielitaitoon liittyen.

Kaikki kokemusasiantuntijat myös kertoivat aina saaneensa apua ja tukea, kun ovat sitä tarvinneet, mutta myös ennakkoluuloista ja kulttuurieroista puhuttiin. Alussa paikalliset olivat uusista kansainvälisistä ihmisistä varsin kiinnostuneita – kuka on, miksi on saapunut paikkakunnalle ja mitä tekee työkseen. Sarvari koki, että suomalaiset olivat varsin vähäpuheisia ja alkoivat puhua enemmän, kun vastapuolikin uskaltautui rohkeammin puhumaan suomeksi. Wierzchowiecka myös kertoi yllättyneensä, miten Suomessa on tapana soittaa ja sopia etukäteen ennen kylään menemistä, eikä oven taakse voi välttämättä noin vain ilmestyä.

Nykyään Wierzchowiecka on laboratoriossa töissä ja hän kokee, että työssä on mukavaa ja työkaveritkin ovat mukavia. Kaiken kaikkiaan hän on omien sanojensa mukaan ”hirmu tyytyväinen” omaan elämäänsä tällä hetkellä. Sarvari työskentelee lähihoitajana. Kamush haluaisi tulevaisuudessa opiskella hoitoalaa.

Irja Sokka kannusti väkeä vielä paneelikeskustelun lopuksi jatkamaan hyvässä hengessä tehtyä yhteistyötä.